Epävarmuuden kautta aikuisopiskelijaksi ja takaisin työelämään

  • Opiskelu

Potilaan ja hoitajan kädet näkyvissä, mitataan verenpainetta.

Elokuussa 2020 päätin olla hyväksymättä edellisen työnantajan tarjoamaa määräaikaista sopimusta. Totesin, että nyt 35-vuotiaana on vielä aikaa miettiä, mikä musta tulee isona. Riittävän monen työhakemuksen ja kakkossijan jälkeen huomasin, että TAKK kouluttaa yhteistyössä yritysten kanssa lähihoitajia vanhuspuolelle.

Tästä alkoi mielenkiintoinen matka: Ensin taustojen selvittelyä ystävältä, joka on käynyt saman mankelin läpi. Sitten koitti hetki, kun painoin lähetä nappia ja sain kutsun valintatilaisuuteen. Siellä piti suorittaa erilaisia tehtäviä, mm. vanha kouluaikojeni suosikki, matematiikka, oli mukana. Poistuin tilaisuudesta ja pähkäilin, että tuskin tästä mitään tulee, kun en varsinaisesti mikään matematiikkanero ole. Reilun viikon päästä sain kuin sainkin kutsun työnantajan haastatteluun, ja sen myötä pääsin koulutukseen!

Ensimmäisenä koulupäivänä kouluttajamme Tanja löi lapun eteen, että huomenna aamulla ilmoittaudut tuonne. Olin vähän, että jaahas, mitähän tästä tulee. Suureksi hämmästykseksi ruokatunnilla bongasin samalla kurssilla olevan henkilön, joka oli palkannut mut kesäpojaksi vuonna 2003. Hiukan oli Tammerkoskessa ehtinyt vettä virtamaan tällä välin. Tästä alkoi sitten kolmen viikon tutustumisjakso työpaikalla.

Jo ensimmäisen päivän jälkeen totesin, että nyt on kyllä osunut tähdet kohdilleen. Kauhean vähän siinä kohtaa tiesin, mitä tuleman pitää.

Tammikuusta maaliskuun puoliväliin tuli Teams-opiskelu hyvin tutuksi, kun luotiin pohjaa ensimmäiselle 6 viikon harjoittelulle työpaikalla, joka tässä kohtaa oli jo vaihtunut lähemmäksi omaa kotia. Tämä 6 viikon harjoittelu vahvisti todella paljon omaa tunnetta siitä, että on tullut tehtyä hyvä päätös, kun lähdin vielä opiskelijaksi.

Harjoittelupätkän jälkeen alkoi ylivoimaisesti kovin haaste opiskelujen aikana, eli hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistäminen (HYTO) -tutkinnon osa. Nopeasti huomasin olevani samassa tilanteessa kuin aiemmin kouluaikoina, eli aivan pihalla. Jostain kuitenkin löytyi tahtotila opetella asioita, ja niin vaan HYTO-harjoitteluun mentäessä oli kaikki pakolliset tentit ja simulaatiot suoritettuna.

Harjoittelun aikana aloin jo tekemään palkallisia työvuoroja opiskelujen lomassa, ja nyt harjoittelun päätyttyä olen tehnyt työvuoroja, kun koululla ei ole ollut mitään pakollista. Seuraava harjoittelu alkoi joulukuussa, ja kestää maaliskuun puoliväliin asti. Tälle ajanjaksolle on jo sovittu, että teen sen oppisopimuksella, ja sen jälkeen siirryn talon kirjoille vakituisena työntekijänä. Voisi siis sanoa, että ratkaisu jättää allekirjoittamatta huono työsopimus ja siirtyä aikuisopiskelijaksi, on ollut hedelmällinen.

Koululla on asiantuntijoita jokaiseen rooliin, opiskelut sujuvat hyvin omalla painollaan ja apua on saatavilla, kun sille on tarvetta. Paras anti tässä kokonaisuudessa on kuitenkin se, että on päässyt takaisin hihnalle. Ihmisten kanssa on mahtavaa tehdä töitä. Mikä voisi olla parempaa kuin tehdä töitä ihmisten kanssa, ja samalla antaa apu ihmiselle, joka sitä tarvitsee.

Työpäivät pitävät sisällään niin paljon iloista naurua, että siitä saisi moni muu ala ottaa mallia. Sitähän sanotaan, että sen huomaa, kun oma juttu löytyy. Allekirjoittanut on sen kyllä todella löytänyt!

Olli Niemelä
lähihoitajaopiskelija