Opiskelija piirtelee oppitunnilla kukkasia vihkonsa reunaan ja naputtaa jalallaan lattiaa, näyttää siltä kuin ei keskittyisi. Hän ei palauta tehtäviään koskaan määräaikaan mennessä, vaan vasta sen jälkeen, kun joku on kysellyt perään. Kaikki sivua pidemmät tekstit jäävät lukematta, ja sen vuoksi moni opintoihin liittyvä tieto saamatta.
Tunnistatko, mistä on kyse?
Tänä päivänä erilaiset neuropsykiatriset haasteet ovat vahvasti näkyvillä oppilaitosten arjessa. Tällaisia ovat muun muassa ADHD, autismikirjon häiriöt sekä oppimisvaikeudet.
Neuropsykiatrisia haasteita tunnistetaan aiempaa paremmin ja enemmän, ja niistä myös puhutaan avoimesti. Opiskelijan arkea tämä helpottaa huomattavasti – kun kouluttaja tietää opiskelijan haasteista, luo se opiskelijalle turvaa ja kuulluksi tulemisen tunteen sekä mahdollisuuksia tuen saamiseen.
Nepsy-piirteiset henkilöt tarvitsevat usein tukea arkeen sekä sosiaalisiin tilanteisiin, mikä on huomioitava myös opetuksessa. Mitään taikatemppuja tai rakettitiedettä tämä ei kuitenkaan vaadi, vaan jo pienillä teoilla kouluttaja voi vaikuttaa merkittävästi opiskelijan hyvinvointiin ja auttaa häntä kohti tavoitetta – ammattiin valmistumista.
Tärkeintä on kasvattaa omaa tietoisuutta nepsy-piirteistä
On tärkeää, että kouluttajat lisäävät omaa tietoisuuttaan neuropsykiatrisista häiriöistä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi lukemalla kirjallisuutta aiheesta, osallistumalla koulutuksiin tai hakemalla tietoa erilaisista liitoista.
TAKKissa kouluttajien nepsy-tietoisuutta on kehitetty viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana Entä jos – Erityisestä tuesta toimintaan -hankkeessa. Hanke vahvisti osallistujien tietoutta ja osaamista erilaisista oppijoista opetus- ja ohjaustyössä, painopisteenä verkkoympäristö sekä neuropsykiatriset oireyhtymät. Hanketta koordinoi Oulun Ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu ja lisäksi mukana oli Autismiliitto. Hanke toteutettiin Opetushallituksen valtionavustuksella opetustoimen ja varhaiskasvatuksen henkilöstökoulutukseen.
Hankkeessa kouluttajat muun muassa tutustuivat kokemusasiantuntijoiden kertomiin tarinoihin, vinkkeihin ja tapausesimerkkeihin, pohtivat niihin sopivia tukikeinoja ja harjoittelivat opiskelijoiden kohtaamista. He myös havainnoivat omaa työtään sekä arvojaan, ja kehittivät omia työskentelytapojaan muun muassa kehittämällä omassa työssä hyödynnettävän pelin, joka voi toimia vaihtoehtoisena oppimistapana neuropsykiatrisia haasteita omaavalle. Yhtenä tärkeänä teemana oli myös selkeämmän kirjallisen viestinnän harjoittelu.
Näin huomioit erilaiset oppijat opetuksessa
Esimerkiksi näillä pienillä teoilla kouluttaja voi ottaa neuropsykiatrisia haasteita omaavan opiskelijan huomioon opetuksessa:
1. Kuuntele. Opiskelijan kohtaaminen ja kuunteleminen on kaiken lähtökohta. Näin opiskelija tietää, että hänet on kuultu ja tukea on saatavilla.
2. Yksinkertaista tutkinnon vaiheet ja tavoitteet opiskelijalle ymmärrettävään muotoon. Älä tarjoile kerralla koko kakkua, vaan pala kerrallaan – silloin asiat on helpompi omaksua.
3. Hyödynnä pelillisiä menetelmiä. Ne toimivat erityisen hyvin tukea tarvitseville opiskelijoille. TAKKissa pelillisyyttä alettiin hyödyntää muun muassa sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa latinankielisten sanojen opettelussa, ja rakennusalan koulutuksissa työkalujen tunnistuksessa.
4. Käytä luovuutta ja pyri pois vanhoista käytänteistä. Voisiko esimerkiksi kirjallisen tentin korvata suullisella tentillä tai pelillä?
5. Käytä selkokieltä opetusmateriaaleissa.
6. Ole yhteydessä erityisopettajaan. Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin.
Anu Erkinheimo ja Tuuli Oksanen
Kirjoittajat ovat hankkeen organisoinnissa mukana olleet TAKKin erityisopettaja ja kehittämiskoordinaattori, jotka ovat innostuneet hyödyntämään erityisesti pelillisyyttä opetusmenetelmänä.
