Eletään myöhäistä kevättä 2024, uutisotsikoissa tilaa ovat vallanneet hallituksen säästötoimet ja rakkaassa länsinaapurissamme järjestettävät Euroviisut. Oppisopimuskoulutuksen ytimessä toimiessa kevätaurinkoa peittävät hallituksen kohdentamat leikkaukset osaavan, aikuisikäisen työvoiman saatavuuden varmistamiseen tulevaisuudessa. Oppisopimuskoulutuksen opiskelijoista suurin osa on aikuisia, joukkoon mahtuu paljon opiskelijoita, jotka vaihtavat ammattia tai päivittävät osaamistaan työtehtävien muuttuessa. Ammatillinen aikuiskoulutus ja erityisesti oppisopimus on joustava tapa sekä opiskelijan että työnantajan näkökulmasta saada yksilön osaaminen ja työnantajan osaamistarve mätsäämään.
Työlki Ellää, musisoi Kuunkuiskaajat vuonna 2010 Norjassa järjestetyissä laulukilpailuissa. Sama lähtökohta on myös oppisopimuksen keskiössä. Oppisopimusopiskelija saa normaalia alan palkkaa, välttyy nostamasta valtion kassasta maksettavaa opintotukea tai työttömyyskorvausta. Oppisopimus onkin monelle perheelliselle ja asuntovelalliselle aikuiselle ainoa taloudellisesti mahdollinen tapa kouluttautua. Oppisopimus sitouttaa opiskelijaa etenemään opinnoissaan sovitusti, sillä työnantaja edellyttää palkanmaksua vastaan myös ammatillista kehittymistä ja tuottavaa tekemistä. Vastineeksi työnantaja tarjoaa opiskelijalle parhaat mahdolliset oppimisen puitteet, aidoissa työtehtävissä. Takes 2 to Tango, kuten Jari Sillanpää kiteytti sanomaansa vuonna 2004.
Hallituksen leikkauspäätöksessä jopa rangaistaan nuoruuden valinnoista. Peruskoulun jälkeinen vanhempien valinta keskinkertaisen ylioppilastutkinnon kera tai ammattikoulun läpäiseminen Kojon Nuku pommiin -hengessä asettaa aikuisen jatkossa haasteellisempaan asemaan kouluttautuessa unelmiensa ammattiin tai hyvin työllistävälle toimialalle. Oppisopimuskoulutus on tällä hetkellä Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa suosituin koulutusmuoto, monen aikuisen väylä ammatillisesti eteenpäin. Jatkossa rahoitusleikkurin raksuttaessa, koulutustarjontaa voidaan joutua karsimaan ja samalla sulkemaan yksilöiltä ja organisaatioilta kohtaamisen paikkoja. Oppisopimustyösuhteita ei ehkä solmitakaan enää samassa määrin Krista Siegfridsin Marry Me -asenteella.
Oppisopimus on myös toimivaksi todettu väline työurien pidentämisen näkökulmasta. Hyvinvointivaltion elinehtona on jatkossa entistä pidemmät työurat ja eläkeiän nostoa mietitään säännöllisesti. Pitkät työurat edellyttävät välineitä kouluttautua myös työn ohessa, joidenkin työnkuvien jäädessä tekoälyn jalkoihin tai vaikka fyysisten/henkisten rajoitteiden tuodessa tarvetta yksilöllisille urapoluille. Työtehtävien tulee olla mielekkäitä. Joka aamuinen ajatus Aina mun pitää, a´la Pertti Kurikka, syö työpanosta. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen myötä työn kuvaa voidaan päivittää, tekijää motivoida ja aamu käynnistyykin Markku Aron & Koivistolaisten vuoden 1971 edustuskappaleella, Tie uuteen päivään.
Tätä blogitekstiä naputellessa on vappuaatto, juhlan aiheena on tuttuun tapaan opiskelijat ja suomalaisen työn päivä. Oppisopimuskoulutuksella on siis edessä oikein tuplabileet. Harmaista pilvistä huolimatta, usko ammatillisen aikuiskoulutuksen tulevaisuuteen on edelleen vahva. Hallituksen lyhytnäköiset päätökset uhkaavat viedä maatamme Dark Siden, Blind Channelin maailmaan, mutta me koulutustoimijat pyrimme kuitenkin pitämään ohjenuoranamme Katri Helenan sanomaa vuodelta 1979 – Katson sineen taivaan.
Jani Nieminen, koulutustarkastaja ja Euroviisufani
Kuva: Sarah Louise Bennett, EBU
